Huumetestissä

Olin tänään ensimmäistä kertaa huumetesteissä. En sellaisessa kivassa, jossa testataan eri huumeita, vaan sellaisessa, missä kustaan purkkiin, kun hoitsu katsoo vieressä silmä kovana, ja sitten ne tutkivat siitä, että onko tultu vedettyä kamaa.

Valmistauduin hyvin. Join runsaasti, en käynyt vessassa, ja mietin valmiiksi muutaman hyvän letkautuksen: ”täällä on vähän viileää, siksi se näyttää noin pieneltä”, ”tämä on varmaan sinulle mukavaa vaihtelua kaikkien verikokeiden lomassa” ja henkilökohtainen suosikkini ”näyttääkö tämä sinusta tulehtuneelta”.

Menin paikalle hyvissä ajoin, puoli tuntia etuajassa. Siinä odotushuoneessa alkoi tuntumaan siltä, että nyt pitäisi päästä pian tyhjentämään rakko. Aika tuli, ja meni, olivat myöhässä, istuin jalat ristissä ja hoin mielessäni, että ihan kohta pääsee vessaan.

Lopulta sitten numeroni tuli. Hoitsu kysyi hetun ja kertoi, että nyt otetaan pissanäyte, mene takaisin odotustilaan, niin joku tulee hakemaan. Jalat ristissä siinä odottelin ikuisuuden, kunnes toinen hoitsu tuli hakemaan.

Lopulta hoitsu sanoi, että nyt vain tuohon vessaan ja näyte purkkiin. Avasin purkin, kaivoin yksisilmäisen kaljupääkotkan housuista esille, ja tähtäsin purkkiin. Mitään ei tapahtunut. Odottelin hetken, ja ei mitään.

Vilkaisin sivulle, missä hoitsu silmä kovana tuijotti minun sukukalleuksiani. Mutta ei vaan kusi irtoa millään. Aikani siinä odoteltuani, toisessa kädessä purkki, ja toisessa kikkeli, tuli mieleeni ne valmiiksi miettimäni letkautukset, ja tilanne alkoi naurattamaan minua ihan hirveästi.

Epätoivoissani pidätin naurua, mutta hoitsu varmaan huomasi, kun minun hartiani hytkyivät, kun yritin olla nauramatta ääneen. Luuli varmaan, että itken. Hän sanoi ”pidetään pieni tauko” mutta en pystynyt vastaamaan mitään, etten räjähdä nauramaan ääneen. Sitten kun hän kolmannen kerran sanoi, että pidetään tauko, olin sen verran rauhoittunut, että pistin pippelin housuihin ja housut kiinni. Hoitsu sanoi, että odottele 15 minuuttia odotushuoneessa, niin yritetään sitten uudestaan.

Odotushuoneeseen kun pääsin, niin tuli ihan hirveä kusihätä. Mietin jo, että jos kusen housuuni, niin saisikohan ne sen näytteen siitä. Meni 15 minuuttia, meni 20 minuuttia, ja lopulta kutsuttiin taas sisään.

Purkki kouraan, kikuli toiseen, tähtäys ja ei vaan kusi tule. Tuskanhiki alkoi nousta ohimoille. Suonet ohimoilla pullistuivat, kun yritin väkisin vääntää, mutta ei vaan irronnut. Lopulta sain väkisin tiristettyä purkin pohjalle sen verran, että uskalsin kysyä, riittääkö tämä. Hoitsu tutkaili sitä pitkään, ja ilmeisesti oli tyytyväinen. Vedin housut jalkaan.

Sitten taas tuli ihan jäätävä kusihätä. Vedin kiireellä loputkin vaatteet päälle, mutta hoitsu sanoi, että odota nyt sen verran että tehdään nämä paperityöt. Siinä se ihan kiireettä täytteli lippuja ja lappuja, kun minä siirtelin painoa jalalta toiselle, kunnes lopulta hän sanoi että ”allekirjoitus tuohon”. Vetäisin siihen hirveät harakanvarpaat, ja puolijuoksua ulos.

Ulos kun pääsin, niin pistin juoksuksi, vedin reilun sadan metrin matkan kotiin kuin Usain Bolt. Hississä meinasi jo usko loppua, ja mieleen tuli kamala epäilys, että jos poitsu on vessassa juuri kun pääsen sisälle – mihin minä sitten kusen! Onneksi ei kuitenkaan ollut, joten pääsin ryntäämään suoraan vessaan, ovella odottanut koira meinasi jäädä alle. Vessaan kun pääsin niin äkkiä vetskari auki, nippa nappa sain kikkelin ulos housuista, ennen kuin lasti lähti. Ensimmäiset desilitrat menivät iloisesti ohi pöntön, mutta olin niin helpottunut, ettei edes harmittanut luututa lattiaa sitten, kun olin saanut rakon tyhjäksi.