Huonosti nukutun yön jälkeen äreänä aamukahvin keittoon. Kahvin tippuessa ajattelen, että syön nyt sen viimeisen mehujään, jota olen säästellyt, jospa se vähän piristäisi. Huomaan, että pakastimen ovi on raollaan. Sieltä valuu vettä, kaikki on ihan huurussa. Eikä sitä mehujäätä ole siellä.
Perkeleen teinihirviö on syönyt viimeisen mehujään, ja jättänyt pakastimen auki. Vaikka siitä on puhuttu monta kertaa, että se helposti jää auki, jos ei ole huolellinen. Siellä se kämpässään nukkuu viimeisenä lomapäivänä.
Menen herättämään, käsken sen keittiöön. Siinä se seisoo ihan unenpöpperössä, mukamas viattoman näköisenä. Aivan kuin ei tietäis mistä on kyse. Selitän ylikorostetun asiallisesti, miten tärkeää on sulkea pakastin. Kuinka siellä olevat ruuat pilaantuvat. Kuinka paljon se pakastin kuluttaa ylimääräistä sähköä, kun yrittää kompensoida sitä auki olevasta ovesta aiheutuvaa lämmönnousua. Miten sulava vesi valuu sieltä lattialle ja jääkaappipakastimen alle ja koko helvetinkone pitää repiä irti sieltä kolostaan, jotta pääsee siivoamaan sen alustan.
Teini katsoo lasittunein silmin, ei sano mitään. Ei minkäänlaista katumusta katseessa. Raivo alkaa yltyä. Katson suoraan silmiin, ja kysyn ”onko sinulla mitään selitystä tälle?”
Teini sanoo ”varmaan jätit sen auki illalla, kun söit sen viimeisen mehujään”.
Suomi 
English (UK)