Teinityttären kanssa kenkäostoksilla: käydään läpi valtavan ostoshelvetin kaikki kaupat. Kenkäkaupat kahdesti, joku kolme kertaa, pirtelöbaari kerran, suklaapuodissa kerran, muut vaatekaupat ainakin kerran.
Kahden ja puolen tunnin jälkeen löytyy kiva kesämekko, jota ei tietenkään tänä syksynä enää voi pitää mutta onhan ensi kesäksi valmiina.
Kengät jäävät ostamatta, kun ei löytynyt sellaisia kuin olisi halunnut. Kaikki olivat rumia tai muuten vääriä - silti niistä puolet sovitettiin.
Kotiin tultua huomataan, ettei ole mitään mikä sopisi sen kesämekon kanssa ja päätetään että huomenna mennään uusimaan koko vaatevarasto, jotta ne sopivat sen mekon kanssa. Kenkiä ei tarvitse etsiä, kun ei niitä oikeasti tarvitse. Paitsi jos sattuu löytymään jotkut tosi nätit, joissa on 15 sentin korko. Ja jotka sopivat siihen kesämekkoon. Tai jos eivät sovi, niin sitten pitää ostaa mekko, joka sopii niihin kenkiin. Ja pusero. Ja takki. Ja .. well, you get the point.
Teinipojan kanssa vaateostoksilla. Ensimmäisessä kaupassa: ”mä otan ton hupparin ja ton puseron ja noi housut, onko pakko sovittaa?” On pakko sovittaa. Sovitus, maksu kassalle ja ulos. 8 minuuttia.
