Perjantaina meni hiukan myöhään. Lauantaiaamuna sitten kännykkä hälytti ”hae pyykit pesulasta” niin olin ihan unenpöpperössä vielä. Kuteet niskaan ja talopesulaan.
Koneet pyörivät vielä, näytti olevan reilut 15 minuuttia jäljellä. En jaksanut lähteä takaisin kotiin, vaan jäin sinne pesulaan odottamaan.
Siihen tuli naapuri sitten. Tervehdittiin, vaihdettiin muutama sana small talkia, ja katseltiin kun pesukoneet pyörivät.
”Ei kestä enää kauaa” sanoin, rikkoakseni vaivaantunen hiljaisuuden.
”muutama minuutti enää, sanoi naapuri”
ja sitten taas istuttiin hiljaa ja katseltiin, kun koneet alkoivat linkoamaan.
Ihmettelin mielessäni, että missähän sen naapurin pyykit ovat, kun ei sillä ollut pyykkikassia mukana.
Lopulta ensimmäinen kone pysähtyi, nousin ylös, ja naapuri nousi samalla. Kumpikin käveltiin koneen luokse, ja kun näin luukun läpi, mitä vaatteita siellä koneessa on, niin tajusin
että eihän ne olekaan minun pyykit siellä koneessa
Muistin että olin edellisenä päivänä pessyt pyykkiä, ja varmaan sitten laittanut muistutuksen vahingossa väärälle päivälle.
Niinpä sitten reippaasti totesin naapurille, että nyt on valmista, käännyin ja pakenin paikalta parhaalla mahdollisella nopeudella.
Nyt se varmaan ajattelee, että minulla on tapana istua pesulassa katselemassa kun naapureiden pyykit pyörivät koneessa.
Mikä rehellisesti sanottuna on melko outo harrastus. Jopa minun mittapuillani.