Kun teen jotain harvinaisempia kotihommia; vaihdan lamppuja, putsaan tiskikoneen ritilää tai kasaan huonekaluja, niin minulla on tapana kutsua teinipoika auttamaan. Sanon aina, että opit tässä samalla, miten nämä hommat tehdään, niin että osaat sitten kun muutat pois kotoa. Minulle tulee aina sellainen kaihea mieli, kun ajattelen että kohta se minun vauvani on niin iso, että muuttaa pois. Pala nousee kurkkuun ja silmäkulma kostuu.
Poitsu katsoo minua aina sellainen kummallinen huvittuneen oloinen ilme kasvoillaan.
Tänään minulle sitten iski aivan järkyttävän pelottava ajatus – entäs jos se ilme kertookin ”niinhän sä luulet, että muutan joskus pois”